Uusi tutkimus osoittaa: Sekarotuisuus ei suojaakaan perinnöllisiltä taudeilta

Tutkija Thomas Bellumori ryhmineen Kalifornian yliopistosta (Davis) tutki 22 eri perinnöllisen sairauden esiintyvyyttä erään yhdysvaltalaisen eläinsairaalan tietokantaan pohjautuen. Tutkimusotos koostui kaikkiaan 27 254 yksilön terveystiedoista. Tämän massiivisen tietomäärän avulla ryhmän oli mahdollista tarkastella sitä, ovatko tietyt perinnölliset sairaudet tavallisempia tietyissä roduissa sekä sitä, miten nämä sairaudet esiintyvät sekarotuisessa koirapopulaatiossa.

Yleisesti uskotaan, että koirien perinnöllisten ongelmien taustalla on karsivasta jalostuksesta seurannut rotukoirien perimän kaventuminen ja että tästä johtuen, rotukoirien sairastumisriski olisi huomattavasti suurempi kuin sekarotuisten. Bellumorin ryhmän mukaan uuden tutkimustiedon valossa tämä olettamus ei näyttäisikään olevan niin yksiselitteisesti tulkittavissa: Useat sairaudet osoittautuivat esiintyvän yhtä yleisesti niin sekarotuisilla kuin rotukoirilla. Todennäköisesti kyse onkin siitä, että tietyt perinnölliset sairausmutaatiot ovat levinneet niin laajalti koko koirapopulaatioon, että myös erirotuiset koirat voivat kantaa samoja sairauksia ja näin ollen saada sairaita jälkeläisiä.

Taulukko 1: Vertailu tautien esiintyvyydestä puhdas- ja sekarotuisten koirien välillä
 

Yleisempiä puhdasrotuisilla Yhtä yleisiä puhdas- ja sekarotuisilla Yleisempiä sekarotuisilla
Aortta-ahtauma Hypertrofinen kardiomyopatia Eturistisiteen repeämä
Dilatoiva kardiomyopatia Mitraaliläpän dysplasia  
Kyynärniveldysplasia Avoin valtimotiehyt  
Mäyräkoirahalvaus Kammioväliseinäaukko  
Kilpirauhasen vajaatoiminta Hemangiosarkooma  
Allerginen dermatiitti Lymfooma  
Mahalaukun laajentuma ja kiertymä Syöttösolukasvain  
Harmaakaihi Osteosarkooma  
Epilepsia Lonkkaniveldysplasia  
Maksashuntti Patellaluksaatio  
  Hyperadrenokortisismi  
  Hypoadrenokortisismi  
  Linssiluksaatio  

Vaikka uusi tutkimustieto antaakin kuvaa koirien perinnöllisten sairauksien esiintyvyydestä, on muistettava, ettei niiden varsinaista perinnöllistä aiheuttajaa ole tässä tutkimuksessa selvitetty. Saman sairauden voi aiheuttaa useampi eri mutaatio ja näiden merkitys voi vaihdella eri rotujen välillä. Osaa sairauksista ei voida selkeästi pitää pelkästään geneettisinä; erityisesti syövät johtuvat usein sekä perimän että ympäristön yhteisvaikutuksesta. Lisäksi artikkelissa arvioidaan, että rotukoiria diagnosoitaisiin useammin ja tarkemmin kuin sekarotuisia, mikä voisi vaikuttaa esiintyvyyslukuihin sekarotuisia suosivasti.

Perinnöllisten sairauksien lisäksi tutkimusryhmä tarkasteli myös tapaturmaisesti kuolleiden koirien tietoja. Merkille pantavaa oli, että näissä tilastoissa sekarotuiset koirat olivat selkeästi puhdasrotuisia koiria enemmän edustettuina. Keski-ikä tapaturmaisesti kuolleille koirille oli 4,9 vuotta. Useimmat kuvatut perinnölliset sairaudet puhkeavat keskimäärin vasta tämän iän jälkeen. Tästä voikin tulkita, että kun sekarotuiset koirat kuolevat puhdasrotuisia useammin tapaturmaisesti, ne eivät näin ollen ehdi välttämättä sairastua kantamiinsa perinnöllisiin sairauksiin elinaikanaan yhtä useasti kuin puhdasrotuiset koirat.

Bellumorin havainnot puoltavat kuitenkin sitä ajatusta, että on tiettyjä sairauksia, jotka ovat rikastuneet nimenomaan rotukoiriin eivätkä juuri esiinny sekarotuisissa. Aortta-ahtauman, kyynärniveldysplasian, mäyräkoirahalvauksen, maksashuntin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta sairauksien esiintyvyydessä on havaittavissa selkeät ykkösrodut. Tämä herättää lisäkysymyksiä ilmiön syystä: Onko kyseessä yksinkertaisesti huono onni vai periytyykö tauti jonkun halutun ominaisuuden kanssa? Muissa listatuissa taudeissa ei ole selkeää ykkösrotua, vaan kaikissa viidestä listatusta rodusta taudin esiintyvyys on samaa luokkaa. Voisiko näillä roduilla olla jotain muutakin yhteistä? Näitä vastauksia saamme vielä odottaa.

Koirageenitutkimuksen jatkon kannalta tällaiset tulokset auttavat tunnistamaan otollisimmat rodut sairauksien perinnöllisten syiden selvittämiseen. Tietyille artikkelissa mainituille sairauksille on jo kehitetty geenitesti ja osa näistä on myös löytänyt tiensä MyDogDNA-analyysiin. On kuitenkin muistettava, että tietyt sairaudet voivat johtua useasta eri mutaatiosta ja että yksittäinen geenitesti kertoo vain yhden näistä kerrallaan. MyDogDNA:ta lukuun ottamatta, kaupallisten geenitestien tuloksia ei valitettavasti yleensä kerätä yhteen, eivätkä tutkijat pääse helposti vertaamaan, täsmäävätkö geenitestein ja kliinisesti todettujen sairaiden lukumäärät.

Taulukko 2: Tautien esiintyvyys roduittain
 

Tauti Sija Rotu Yleisyys (%)
Aortta-ahtauma 1. Newfoundlandinkoira 6.8
  2. Bokseri 4.5
  3. Bullterrieri 4.1
  4. Irlanninterrieri 3.1
  5. Bouvier des Flandres 2.4
Dilatoiva kardiomyopatia 1. Dobermanni 7.3
  2. Tanskandoggi 7.3
  3. Napolinmastiffi 6.6
  4. Irlanninsusikoira 6.1
  5. Saluki 5.9
Kyynärpäädysplasia 1. Berninpaimenkoira 13.9
  2. Newfoundlandinkoira 10.3
  3. Mastiffi 6.6
  4. Rottweiler 6.3
  5. Anatoliankoira 5.4
Mäyräkoirahalvaus (IVDD) 1. Mäyräkoira 34.9
  2. Ranskanbulldoggi 27.1
  3. Kiinanpalatsikoira 20.6
  4. Welsh corgi (Pembroke) 15.1
  5. Dobermanni 12.7
Kilpirauhasen vajaatoiminta 1. Suursnautseri 11.5
  2. Irlanninsetteri 7.7
  3. Keeshond 6.6
  4. Bouvier des Flandres 6.6
  5. Dobermanni 6.3
Allerginen dermatiitti 1. Valkoinen länsiylämaanterrieri 8.6
  2. Pesukarhukoira 8.3
  3. Karkeakarvainen kettuterrieri 8.2
  4. Cairnterrieri 6.9
  5. Tiibetinterrieri 5.9
Mahalaukun laajentuma ja kiertymä 1. Bernhardinkoira 3.8
  2. Irlanninsetteri 3.4
  3. Verikoira 3.4
  4. Tanskandoggi 2.8
  5. Irlanninsusikoira 2.7
Harmaakaihi 1. Silkkiterrieri 22.8
  2. Kääpiövillakoira 21.5
  3. Griffon bruxellois 20.5
  4. Bostoninterrieri 19.6
  5. Tiibetinterrieri 18.9
Epilepsia 1. Catahoulanleopardikoira 3.9
  2. Beagle 3.6
  3. Schipperke 3.4
  4. Papillon 3.4
  5. Keskikokoinen villakoira 3.2
Maksashuntti 1. Yorkshirenterrieri 10.9
  2. Norwichinterrieri 7.4
  3. Mopsi 5.9
  4. Maltankoira 5.9
  5. Havannankoira 4.4

 

Lähde:

Thomas P. Bellumori, MD; Thomas R. Famula, PhD; Danika L. Bannasch, PhD; Janelle M. Belanger, MS; Anita M. Oberhauer, PhD

"Prevalence of inherited disorders among mixed-breed and purebred dogs: 27,254 cases (1995-2010)"

Journal of the American Veterinary Medical Association, June 1, 2013, Vol. 242, No. 11, Pages 1549-1555
doi: 10.2460/javma.242.11.1549