Dna-testit, aluksi vaan ihan mielenkiinnosta... - Kasvattajan näkökulma

Metsästyskoirat ovat lähellä sydäntäni, erityisesti sellaiset mukavat pystykorvaiset. Niitä onkin kertynyt jo kolmea eri rotua, joiden kanssa metsästetään, harrastetaan, kilpaillaan ja hieman kasvatetaan. Rotuina ovat pohjanpystykorva, suomenpystykorva ja itäsiperianlaika.

Kasvattajalle on aina tärkeää koirien terveysasiat ja pevisa-tarkastukset ovat tulleetkin tutuiksi vuosien varrella. Koirien dna-testeihin törmäsin ensimmäisen kerran oikeastaan vasta vuonna 2012 Helsingin Voittaja-näyttelyssä, Genoscoperin osastolla. Kiinnostuin, vaikkakin melkeinpä tiesin, että harrastamani rodut kuuluivat rotuihin, joita ei oltu vielä juuri testattu, lukuun ottamatta suomenpystykorvia.

Erityisesti pohjanpystykorvien osalta minua kiinnostivat dna-testit, sillä halusin tietää rodun monimuotoisuudesta lisää. Rotukirja pohjanpystykorvilla on auki, joten rotuunottojen myötä on mahdollista saada uusia yksilöitä kantaan. Tiesin omien koirieni taustoista paljon ja siellä olevista rotuunotetuista koirista, joten ajatus siitä, että saataisiin myös muita pohjanpystykorvia tutkituiksi mahdollistaisi sen, että tietäisimme kuinka eri kantaa nämä meidän pohjiksemme todellisuudessa ovat.

Pakkasin koirat autoon ja hurautin Helsinkiin. Näytteenotto Genoscoperilla kävi vaivattomasti ja nopeasti. Kun testautin meidän koirat, ei juuri muita pohjanpystykorvia vielä oltu tutkittu. Asiat etenivät kuitenkin hienosti pohjisten kohdalla ja rotujärjestön avustuksella saatiin lisää koiria tutkimuksiin ja muutkin innostuivat tutkituttamaan koiriaan.

Tulosten saavuttua oli mukava huomata, että pohjanpystykorvien monimuotoisuusaste on erittäin korkea. Koiriemme Vaulan monimuotoisuusaste on 33,1 ja Sinkon 33,0 (pohjoisten metsästyskoirien mediaani 28,1). Erityisen mielenkiintoista oli myös se, että pohjanpystykorvat asettuivat perimältään lähemmäksi laikoja kuin suomenpystykorvaa. Mitään merkittäviä sairauksia tai kantajuuksia ei pohjanpystykorvistamme löytynyt.

Seuraavana testausvuorossa olivat sitten itäsiperianlaikamme Jutta sekä Vitja, ja ilokseni totesin niidenkin monimuotoisuuden olevan hyvällä mallilla eikä myöskään sairauksia tai kantajuuksia löytynyt tutkituille perinnöllisille sairauksille. Laikojemme kohdalla ominaisuudet-osuus testissä kiinnosti erityisesti, sillä laikoilla värikirjo on suuri, ja valkoinen Vitja-poikamme kantoi kuitenkin aivan eri värigeenejä kuin ulkoasu antoi ymmärtää, mikä oli erittäin mielenkiintoista. Toivoisin laikojen omistajien innostuvan myös testauttamaan koiriaan lisää, koska varsinkin itälaikoilla erilaiset autoimmuunisairaudet ja ihosairaudet ovat rodun vaivana.

Kuten alussa sanoin, lähdin aluksi vain mielenkiinnosta testauttamaan koiriani, mutta matkan varrella vastaan tulikin pohjanpystykorvien osalta merkittävä löydös, joka antoi tällekin asialle ihan uuden suunnan. Pohjanpystykorvien osalta havaittiin, että rodussa esiintyy useampi kantaja geenivirheelle, joka aiheuttaa vakavan hermostoperäisen sairauden eli pentuiän pikkuaivoataksian. Kyseessä on vakava sairaus, jota kuitenkin pystytään välttämään testaamalla kantajan.

Joten minun kohdallani pelkkä mielenkiinto dna-testeihin kääntyi kuitenkin siihen, että tästä lähin dna-testaus on osana muita terveystarkastuksia kaikille meidän koirille. Toivon, että muut kasvattajat ja harrastajat heräävät myös testauttamaan lisää koiriaan, kasvatustyö on aina vastuullista, mikäli riski sairauksien esiintymiseen rodussa tai linjassa on todettu, on kasvattajan velvollisuus huomioida tämä jalostusvalinnoissaan ja käyttää vain sellaisia yhdistelmiä, joissa mahdollisia riskejä ei esiinny.

 

Katariinan kennelin kotisivut - Naavan kennelsuomenpystykorva, pohjanpystykorva ja itäsiperianlaika