Kylmä kesä, kuumia uutisia!

Suomen kesä on tähän mennessä ollut kylmin viiteenkymmeneen vuoteen. On melkein heinäkuu ja odotamme yhä, että lämpötilat nousisivat yli 20°C:een. Ainoa kuuma uutinen meillä on pentusuunnitelmien aktivoituminen Ritan juoksujen myötä. 

Olemme taas oikealla polulla

Hormoonit toimivat omilla aikatauluillaan. Olin ajatellut astuttaa Ritan tammikuussa. Viivästys oli ehkä hyvä asia, sillä toukokuussa sulhasehdokkaamme omistaja ilmoitti, että urosta ei voisi käyttää ennen kuin tuore epäily terveysongelmasta olisi tutkittu. Arvostin rehellisyyttä, mutta olin pettynyt. Dna-tietokannassa yhdistelmä näytti täydelliseltä ja olimme jo saaneet sille puollon Lagottoklubin Jalostustoimikunnalta.

Tarvitsimme välittömästi vaihtoehto B:n. Kasvattajaystävien avulla löysinkin Ritalle uuden, dna-profiililtaan sopivan sulhasen. Kutsuin sen heti perheineen tutustumiskäynnille. Komea ja lempeä 3-vuotias Romeo oli selvästi Ritan mieleen. Pian tapaamisen jälkeen se aloittikin juoksut. Ehdimme juuri ajoissa täyttää taas lomakkeita ja anoa jalostustoimikunnalta puoltoa.

Taistelua Ritan rakkaudesta

Oli selvää, että oikea astutushetki oli lähestymässä, kun eräänä aamuna naapurin australianpaimenkoira Welmu istui rappusilla ulko-ovemme edessä ja raapi ovea. Welmu on kokenut uros, jonka arvioon voi näissä asioissa luottaa 100%:sti. Sen omistaja puhuukin usein vitsaillen “Welmu-testistä”, joka on nopeampi ja halvempi kuin progesteronitesti.

Outoa kyllä, oma leikattu urokseni Toto muuttuu myös hyvin lemmekkääksi, kun nartuillamme on juoksuaika. Se vahtii niitä kuin omiaan ja yrittää kiihkeästi astua niitä. Kuullessaan Welmun oven takana Toto sai raivarin ja onnistui sisäpuolelta avaamaan oven sanoakseen sille pari valittua sanaa. Seurasi lyhyt, raivokas mielipiteenvaihto, johon liittyi paljon kirosanoja ja karvatuppoja hampaissa ennenkuin Welmu katsoi parhaaksi luovuttaa ja lähti kotiin. Toto-parka, se oli turha taistelu. Romeo on jo voittanut tämän erän.

Rakastavaiset karkasivat kaatosateeseen

Romeon perhe oli tuona päivänä ajamassa kesämökiltään kotiin meidän kaupunkimme kautta. Lähetin mieheni Toton ja Lolan kanssa kyläilykierrokselle, että astutus voisi tapahtua mahdollisimman häiriöttä. Heti Romeon saavuttua Rita otti ohjakset. 

Romeo oli halukas, mutta Rita oli määrätietoinen. Se houkutteli sulhon intiimeimpään mahdolliseen piilopaikkaan: korkean ruovikon joka puolelta suojaamalle hiekkaiselle rantalämpäreelle naapurin puolella. Hetkeen emme nähneet emmekä kuulleet niitä lainkaan. Ne todella karkasivat naimisiin!

Kun viimein kuulin Ritan ääntelevän, paras osuus parittelusta oli jo hoidettu. Meille “assistenteille” jäi vain tehtäväksi vahtia, että ensikertalainen uros pysyy paikallaan riittävän kauan irrotakseen luonnollisesti. Juuri silloin alkoi sataa kaatamalla ja kastuimme läpimäriksi tuon tärkeän varttitunnin aikana.

Entä nyt?

Tänään on kulunut kolme päivää Ritan ja Romeon toisista treffeistä. Muutaman päivän päästä Rita saa ensimmäisen herpes-rokotuksen, minä varaan tiineysultran 28 päivän päähän astutuksesta ja alan pitää tiineyspäiväkirjaa, johon merkitsen mm. madotukset sekä mahdolliset muutokset Ritan käytöksessä, ruokahalussa ja lämmössä. Jos kaikki menee, kuten pitää, pennut syntyvät elokuun 25. päivän tienoilla.

Peukut pystyyn Ritalle!