MyDogDNA cirneco dell’etnojen jalostuksen apuvälineenä

Kasvattamamme koirarotu cirneco dell’etna on maailmanlaajuiselta populaatioltaan pieni, vaikka se on nykytodisteiden valossa yksi Euroopan vanhimpia rotuja. Cirnecontyyppisiä koiria on esiintynyt Sisiliassa jo noin kolmentuhannen vuoden ajan. Viimeisten vuosisatojen aikana rotua on käytetty villikaniinien metsästäjänä Etna-tulivuoren vaikeakulkuisilla rinteillä. 

Rotu hyväksyttiin kotimaassaan Italiassa vuonna 1940 ja kansainvälisesti vasta muutama vuosikymmen myöhemmin. Italiassa cirnecoiden rekisteröintimäärät ovat laskeneet 80/90-lukujen taitteen kulta-ajoista; viimeisen 10 vuoden aikana cirnecoita on rekisteröity keskimäärin vain hieman yli sata kappaletta vuodessa. Italian ulkopuolella cirnecoita syntyy nykyisin vuodessa yhteensä ehkä saman verran kuin vuosittain Italiassa. Onneksemme rodulla on kotimaassaan avoin kantakirja eli rotuun voidaan ottaa rekisteröimättömiä yksilöitä.

Ennen MyDogDNA-testistä saatavaa perimän monimuotoisuusmäärittelyä meillä ei ollut tietoa, mikä oli todellinen geneettinen vaihtelevuus rodussa. Aikaisemmin rodussa käytettiin paljon matador-uroksia ja sukusiitosta johtuen lähinnä siitä, että rotua kasvattaneet metsästäjät eivät juuri tehneet yhteistyötä keskenään. Useimmiten he kasvattivat omilla koirillaan riippumatta siitä, olivatko paritettavat koirat keskenään lähisukulaisia. Lisäksi vain harva metsästäjä rekisteröi pentueensa Italian kennelliittoon. Nykypäivänäkin Sisiliasta löytyy todennäköisesti tuplasti saman verran rekisteröimättömiä cirnecoita kuin mitä rekisteröityjä on.

Suomessa cirnecoita on ollut parinkymmenen vuoden ajan ja nykyisin maassamme asuu noin 250 cirnecoa. Me aloitimme äitini Erjan kanssa cirnecoharrastuksen ensimmäisten joukossa 90-luvulla ja vuonna 2000 syntyi ensimmäinen pentueemme. Tähän mennessä meille on syntynyt 14 cirnecopentuetta. Kantanarttumme löytyy suurimman osan Suomessa syntyneen cirnecon taustalta. Lähes jokaisen pentueemme vähintään toisena vanhempana on ulkomailla asuva isä tai tuontikoira, vaikkakin uusin pentueemme edustaa jo kasvatustyömme 5. polvea. Myös muutama muu kasvattaja on tuonut koiria Suomeen ja suomalaisten kasvattajien käytössä on suurin osa samoista rekisteröidyistä linjoista kuin italialaisilla kasvattajilla. 

Cirnecoiden sukutauluja katsoessa ja niitä taaksepäin tutkiessa nousee kuitenkin kylmä hiki – useampien koirien takaa löytyvät samat kantakoirat, vaikka ensimmäiset neljä-viisi sukupolvea olisivatkin eri koiria. Tämän perustella geeniperimän voisi luulla olevan melkoisen kaventunut rodullamme. MyDogDNA:n monimuotoisuustyökalu on kuitenkin antanut meille vastauksen ja vastaus on huojentava. Yli viidenkymmenen MyDogDNA-testatun cirnecon (suurin osa suomalaisia) perusteella cirnecoiden monimuotoisuuden mediaani on 34,0 %. Se on enemmän kuin mm. muinaisilla koiraroduilla (31,9 %), mutta hieman vähemmän kuin kaikkien testattujen koirien (sisältää myös sekarotuiset) mediaani, joka on 34,6 %. Rodussamme on siis selkeästi paljon perinnöllistä vaihtelua.

Olemme nyt testanneet kahdeksan cirnecokasvattiamme kahdeksasta eri pentueesta sekä kuusi tuontikoiraamme. Lisäksi olemme testanneet yhden italianvinttikoiramme. Osa näistä testatuista koiristamme ei ole jalostuskoiria, mutta olemme halunneet saada mahdollisimman kattavasti tietoa siitä, millainen on perinnöllinen vaihtelu ja perimän terveysindeksi kasvateissamme. Tulevaisuudessa uskomme testaavamme vielä lisää kasvatteja. Testattujen koiriemme perimän terveysindeksi vaihtelee väliltä 97 – 114 ja perinnöllinen vaihtelu 29,6 - 39,7 %. Korkea sukusiitosaste korreloi toki selkeästi alhaisemman perimän terveysindeksin ja perinnöllisen vaihtelun kanssa. Sukusiitosaste ei kuitenkaan kerro sitä, mitä geenejä koirille on esivanhemmiltaan periytynyt. Sen vuoksi hyödynnämme MyDogDNA:n breeder –kasvattajan työkalua, joka mahdollistaa  jalostuskoiriemme geneettisen sopivuuden vertaamisen muihin breeder-työkaluun syötettyihin cirnecoihin. Voimme sitä kautta miettiä mahdollisimman monimuotoisia yhdistelmiä, mikäli mahdollisilta vanhemmilta MyDogDNA-passi löytyy, vaikkakin yhdistelmiä miettiessämme on taustalla toki paljon muitakin muuttujia mukana.

Uusimpana innoituksena MyDogDNA-testissä minulla on koirasta saatava väriominaisuuksien testipaneeli. Cirnecot ovat keskenään paljain silmin katsottuna suurin piirtein samanvärisiä eli kellanruskeita koiria kirsua ja ihopigmenttiä myöten. MyDogDNA:n kautta on selvinnyt, että cirnecot eivät kaikki ole ns. resessiivisiä punaisia. Resessiivinen punainen on rodussa yleinen, ja ilmiasussa kätkee alleen muiden värilokusten geneettiset värit ja kuviot. Resessiivinen punainen voi siis kantaa monia värejä ja jälkeläisissä ilmentää näitä värejä silloin, kun niiden E-lokuksessa on jotain muuta kuin kaksi kappaletta e-alleeleja. Mm. maski Em ja E -alleelit on löytynyt muutamalta koiraltamme. Kaikilla cirnecoilla on lisäksi b-diluutiotekijä, joka muuntaa kaiken mustan ruskeaksi. Maskillista ja soopelia ei juuri resessiivisestä punaisesta erottaisi, mutta cirnecoilla on K-lokuksessa myös KB-alleelia, joka yhdessä b-diluutiotekijän kanssa saisi aikaan maksanruskean värin. Myös muutama tan-merkkivärin kantaja on löytynyt ja nämä ovat kaikki sukulaisia keskenään. Tulevaisuudessa voimme hyödyntää jalostustyössämme MyDogDNA-testiä myös siten, että emme yhdistä kahta tan-kantajaa tai E-alleelisia koiria keskenään, jotta emme saa epätoivottuja värejä pentueisiin.