Päätä, häntää ja tosi paljon jazzia…

Kun perheeseen syntyy vauva, alkaa yleensä heti keskustelu siitä, kenen näköinen se on.  Sama pätee koiranpentuihin: Pää on äidiltä, häntä isältä ja niin edelleen… Ja sen jälkeen kiistelläänkin jo siitä, mikä lapselle (pennuille) nimeksi.​

Kaikki pennut ovat yksilöitä

Huolimatta tämän pentueen lupaavasta, geneettisestä taustasta, oli kiinnostavaa nähdä miten pennuista alkoi kehittyä omanlaisiaan yksilöitä. Ulkonäön puolesta urokset oli helppo tunnistaa: oli ensimmäisenä syntynyt valko-oranssi poika, kaksi valko-ruskeaa eri tavoin täpläkuvioista poikaa ja Nälkäinen Tyyppi, ruskea poika, joka ehti aina ensimmäisenä parhaalle nisälle. Narttupentuja oli vaikeampi erottaa toisistaan. Ensimmäisinä päivinä jouduin tämän tästä tarkistamaan niiden erot kaavioista, jotka piirsin heti pentujen synnyttyä, sillä narttujen ruskeavoittoisessa yleisilmeessä oli vain mitättömän pieniä eroja niiden tassuihin ja rintaan sijoittuvien valkoisten alueiden koossa ja muodossa.

Pentujen erilaiset persoonat alkoivat orastaa, kun niiden silmät ja korvat olivat auenneet. Tiesin jo aiemmin, että nimeäisin ne kuuluisien jazz-muusikkojen mukaan. Nyt piti vain päättää, kuka kukin olisi.

Jazz-nimiteemaan liittyy hauska tarina

Kun Rita oli jo hyvin näkyvästi tiineenä, vietimme suvun perinteisiä puutarhajuhlia meillä. Sisareni poika, jazzmuusikko ja säveltäjä Verneri Pohjola, toi mukanaan trumpettinsa soittaakseen meille pari kappaletta viimeiseltä levyltään. Heti ensi sävelet kuullessaan Toto ja Lola luikkivat kauemmaksi korvat luimussa ja hännät koipien välissä. Rita sen sijaan siirtyi lähemmäksi valtavine vatsoineen ja keinutti itseään musiikin tahtiin… Sanoin Vernerille välittömästi, että tästä taitaakin tulla meidän “jazz-pentueemme”.

Ja niinhän siinä kävi. Seurattuani pentuja noin neljä viikkoa tiesin täsmälleen mitkä niiden nimet tulisivat olemaan: Jazz Man Benny, Jazz Brother Dizzy, Jazz King Cole, Jazz Dude Duke, Jazz Star Sarah, Jazz Number Nina, Jazz Babe Dinah ja Jazz Love Lady Day.

Mahtava sekoitus äitiä ja isää

Vaikka jokaisella pennulla on selkeästi oma luonteensa, maallikon näkökulmastani katsoen niillä on myös tärkeitä, kaikille yhteisiä perittyjä ominaisuuksia. Ne ovat juuri niin itsenäisiä, rohkeita, iloisia, sosiaalisia ja aktiivisia kuin niiden Rita-emo on aina ollut. Uusiin tilanteisiin ja ihmisiin ne suhtautuvat ystävällisesti ja tyynen uteliaasti, mikä on tyypillistä niiden Romeo-isälle. Nämä vanhempien hienot luonteenpiirteet olivat pääasiallinen syy siihen, että päädyin haluamaan pentuja tästä yhdistelmästä.

Bonuksena olemme saaneet pentueen, jossa kaikilla on todella hyvälaatuiset turkit (molemmilta vanhemmilta), erikoisen kauniit päät (äidiltä) ja erittäin hyvät rungon mittasuhteet (isältä). Puhumattakaan pentujen jo varhaisessa vaiheessa ilmenneestä nenätyöskentelypotentiaalista, joka periytyy molempien vanhempien työlinjaisista suvuista.

Tämän sanottuani myönnän toki, että pentujen perimässä on mukana muutama pikku haastekin. Ritalla on lagotoksi aika voimakas riistavietti, mikä jossain määrin haittaa sen keskittymistä tryffelityöskentelyssä. Romeo on periyttänyt pennuille “yli-iloisen” häntänsä, joka antaa niille oman pirteän ilmeensä, mutta ei näyttelyissä ehkä vetoa rotuun perehtyneisiin tuomareihin. Lagoton hännän kun pitäisi oikeastaan pysyä selkälinjan alapuolella ollakseen rodulle tyypillinen. Omasta mielestäni häntä on kuitenkin niitä vähemmän tärkeitä yksityiskohtia kokonaisuudessa, josta loistavat lagotot on tehty.

Miltei välittömästi pentujen synnyttyä sovin, että niille tehdään myös virallinen pentutesti ennen kuin päätän mikä pentu ja perhe parhaiten sopivat toisilleen. Testaus tapahtui niiden ollessa seitsemän viikon ikäisiä. Kerron siitä enemmän lähiaikoina.

1. Miten valtavan hyvä ruokahalu niillä onkaan!

2. Tummanruskeiden pentujen valokuvaaminen on haasteellista, niillä on taipumus näyttää mustilta aukoilta kuvassa kuin kuvassa. Verannalla luonnonvalossa poseeraaminen auttoi siihen hieman. Sylissäni Jazz Number Nina, tyttö, jolla on “lyhyet valkoiset käsineet”.

3. Jazz Star Sarah -siskolla on “pitkät valkoiset käsineet” ja synnynnäiset tähden elkeet. Sen uudet omistajat kertoivat tyttärensä suunnittelevan dokumenttifilmiä pennusta.

4. Näyttelyseisonta ei ihan vielä ole meillä hallussa. Mutta ainakin me yritämme. Tämä komistus on Jazz Man Benny.