Pentuja, pentuja, pentuja!

Ritan pennut syntyivät tasan 62 vuorokautta astutuksesta. Tätä kirjoittaessani ne ovat 3,5 viikkoa vanhoja, sanoinkuvaamattoman söpöjä ja päivä päivältä aktiivisempia.

Pikku lagottoemon suuri yllätys 

Koska kyseessä on kotikennelini ensimmäinen pentue, halusin olla mahdollisimman hyvin valmistautunut. Aiheesta löytyy melko paljon kirjallisuutta ja luulen lukeneeni sen kaiken. Silti teoria on aina eri asia kuin sen soveltaminen käytäntöön. Voidakseni ennakoida pentujen todellisen määrän, vein Ritan tiineysrötgeniin n.10 päivää ennen laskettua aikaa. Sen vatsa oli VALTAVA, ja ihmettelin, miten se yhä käveli niin reippaasti. Jopa eläinlääkärimme purskahti nauruun sen nähdessään.

Röntgenkuvaa katsoessaan hän sanoi: “Seitsemän siellä on varmasti, mutta kannattaa ehkä varautua kahdeksaan.” Voi, ei! Rita on jo kerran synnyttänyt kahdeksan pentua kasvattajansa kennelissä. Silloin sillä oli vaikeuksia imettää niitä kaikkia. Näin jo itseni pulloruokkimassa katrasta ja huolestuin siitä, miten onnistun.

Kolmen tunnin kova työ kaiken sen odotuksen jälkeen

Aloin mitata Ritan lämpöjä yhdeksän päivää ennen laskettua aikaa saadakseni normaalivaihtelun vertailukohdaksi. Viidentenä päivänä kuumemittari näytti ensimmäistä kertaa lukeman joka läheni 37°C:a. Siitä lähtien aloin mitata lämmöt neljästi päivässä: aamulla, keskipäivällä, illalla ja yöllä. Välillä se edelleen nousi lähelle normaalia, mutta kaikkiaan suunta oli alaspäin. Eräänä maanantaina Rita lopetti syömisen ja alkoi puuhakkaasti petailla pentulaatikossa.

Tiistaina aamulämpö oli 36,1°C ja Rita läähätteli taukoamatta. Kun iltaan mennessä mitään ei tapahtunut, huolestuin hieman. Sitten sikiövesi lirahti olohuoneen lattialle ja panin merkille sen vihertävän värin. Säikähdin, pakkasin Ritan autoon ja ajoin Hattulan Univet eläinsairaalaan, joka on auki 24/7. Päivystävä eläinlääkäri otti Ritalta verikokeita ja tarkisti ultraäänilaitteella pentujen tilan. Rauhoituin nähdessäni, että niiden sydänäänet olivat tasaisen vahvat ja kävelin Ritan kanssa pihamaalla puolisen tuntia odottaessamme verikokeiden tuloksia.

Testien perusteella Ritan kalsium- ja glukoositasot olivat hyvät, joten meidät lähetettiin kotiin. Sain neuvoksi tulla takaisin, jos supistusten alettua työntövaihe kestäisi tuloksetta yli tunnin. Miltei heti kotiuduttuamme näin ensimmäisen supistuksen. Rita keskittyi määrätietoisesti työntöihin. Kasvattajaystäväni naapurista tuli avuksi ja noin tunnin sisällä ensimmäinen pentu syntyi. Se painoi 396 grammaa! Ei ihme, että sen tulo vähän kesti. Sen seitsemän sisarusta syntyivätkin sitten kolmen tunnin sisällä, yhteensä 4 urosta ja 4 narttua.

Lähes kolme kiloa pentuja!

Ritan kokoon nähden pennut olivat todella suuria. Kun tyttäreni sininenpicardienspanieli Nene (pointterin kokoinen) synnytti kuusi pentua, edes suurin niistä ei painanut yli 370 grammaa. Ritan pentueen pienin narttu painoi 320 grammaa, joka oli Nenen pentujen keskimääräinen paino. Ei ihme, että Rita näytti enemmän valaalta kuin lagotolta tiineyden viime vaiheessa.

Nyt Rita voi mainiosti ja imettää niin menestyksekkäästi, että kolmiviikkoisina jo kaikki pennut painavat yli kilon. Tänään ne kävelevät tukevasti neljällä jalalla ja opettelevat leikkimistä. Vien ne ulos puutarhaan vähintään kerran päivässä, vaikka sää on syksyinen, sillä ulkoiltuaan ne nukkuvat todella hyvin. Kaikki ovat saaneet ensimmäisen matolääkityksen ja kynnetkin on leikattu. Voisi varmaan sanoa, että olemme ohittaneet ensimmäisen, kriittisen vaiheen ja voin nyt keskittyä nauttimaan tästä koko ajan äänekkäämmästä söpöydestä (unohtamatta päivittäistä pentuhuoneen siivousta ja Rita-mamman ruokkimista 4 - 6 kertaa päivässä, sehän on nälkäinen koko ajan).

Minulle sanotaan, että paras – ja pahin – on vielä edessä, sillä kasvaessaan pennut tarvitsevat enemmän kiinteää ruokaa ja aktivointia saaden myös aikaan päivä päivältä pahemman sotkun. Odotan sitä hyvillä mielin.

 

1. Siellä ne ovat, melkein valmiina syntymään.

2. Ensimmäinen elinpäivä! Miten ihmeessä ne mahtuivat Ritan vatsaan?

3. Ensimmäinen ulkoilu ja piknik-lounas 2,5 viikon iässä.

4. Veljesrakkautta! Neljä tyttöä ovat kaikki ruskeita vähäisin valkoisin merkein. Yksi uroksista on valkoinen, yksi lähes täysin ruskea ja kaksi valkoisia ruskein merkein.