Talvista tarinaa ja kiharaturkkien metkuja

Ajatus Pohjoisen talvista saa monet ihmiset haaveilemaan joulukorttien lumisista ja kimmeltävistä satumaisemista. Se ei ole läheskään koko Talvinen tarina, vaan juoneen kuuluu koiraperheissä myös kaikkialle levittäytyvää kuraa.

Uusi vuosi, sama vanha arvaamaton elämä

Sen lisäksi, että sää on tänä talvena täynnä yllätyksiä, koirani keksivät yhä uusia hullutuksia sitä mukaa kun vuodenaika vanhenee. Arvaamattomuus kuvaa kai parhaiten viime kuukauden elämäämme.

Ensin Lola tuunasi olohuoneen nukkamaton ja kahdet uudet lakanat pureskelemalla yöllä niihin valtavat reiät. Sitten Toto ponkaisi sohvalle, jossa istuin kirjoittamassa, ja onnistui kaatamaan kupillisen kuumaa hunaja-sitruunateetä läppärilleni. Kuukausi vaati myös ylen määrin imurointia ja moppausta sekä koirien kylvetystä ja trimmausta, sillä ulkoilun jälkeen niiden turkit olivat aina yltä päältä kurassa tai lumikokkareissa. Haalareita ne eivät suostu pitämään, vaan mieluummin pureskelevat nekin palasiksi.

Ilmastonmuutos on totta, mutta ei niinkuin jotkut naiivisti toivovat: että vanha kunnon Suomi pikkuhiljaa muuttuisi ympäri vuoden lämpimäksi, välimerellisen upeaksi lomakohteeksi. Ei, muutos on nyt jokapäiväistä säätilan vaihtelua, johon on hankala sopeutua. Minua huolestuttaa järven jää, sillä asumme aivan rannassa. Ennen järvi vain jäätyi ja sen jälkeen jää kesti koko talven. Nyt se jäätyy ja sulaa, jäätyy ja sulaa, enkä koskaan tiedä milloin se kestää koiran painon.

Katsomalla ulos ikkunasta tai vilkaisemalla lämpömittariin ei enää tiedä mikä vuodenaika on. Yhtenä päivänä tulee kinoksittain lunta, seuraavana rankkasade sulattaa sen ja aurinko herättää kevätkukat. Kahden sakean lumituiskun ja muutaman kaatosateen jälkeen löysimme vielä tuoreita tryffeleitä jouluun 20. päivänä.

Eläimen vaisto vs. riskit ja mahdollisuudet 

Lola-narttuni aloitti elämänsä toiset juoksut 13. joulukuuta. Viime kerralla, seitsemän kuukautta sitten, se johti myös Ritan juoksujen alkamiseen. Olin varma, että nytkin kävisi niin. Ritalla oli kaikki tutut ennakko-oireet, minkä myös naapuruston urokset mielihyvin vahvistivat käytöksellään. Sitten sää äkisti kylmeni ja lämpötila putosi viikoksi alle -20°C. Sinä aikana Rita näytti päättävän lykätä pentusuunnitelmia.

Ehkä vaisto kertoi sille, että nyt ei kannata ottaa mitään riskejä tulevan pentueen suhteen. Silti se on kovasti mieltynyt eteisessä odottavaan lentoboksiinsa, missä se säännöllisesti ottaa päiväunet paremman tiinehtymishetken toivossa. Tämä aikataulumuutos tarkoittanee parempaa mahdollisuutta löytää kohtuuhintaiset lennot Sveitsiin Ritalle valitun sulhasen luo, kun aika koittaa. Jos arvioaikataulu olisi pitänyt paikkansa, olisin joutunut lentämään Business luokassa saadakseni eläinkuljetuksen edellyttämän suoran lennon. Pitäisi kai kiittää Ritaa siitä, että säästän vähän rahaa.

Ikä, sukupuoli ja ryhmädynamiikka

JouIun ja vuodenvaihteen juhlinnan keskellä juhlimme myös kahta tärkeää syntymäpäivää: Isäni täytti 95 ja Rita täytti 5. Sain aihetta miettiä, miten ikä ja sukupuoli vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiimme.

Perhetapaamisissa oli vuosien ajan jännitteinen ilmapiiri: oli isäni kaksi vaimoa (ensimmäinen ja toinen, onneksi eri vuosikymmeniltä), hänen kahdeksan tytärtään (minä mukaanlukien) ja kaksi poikaansa sekä koko joukko väärinkäsityksiä ja loukattuja tunteita. Isän ikääntyessä kaikki muuttui. Nykyään vietämme hänen syntymäpäiviään yhdessä. Vaimot, lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset ovat oppineet jakamaan hyvät muistot ja välittämään toisistaan. Kymmenen vahvaa naista samassa perheessä ilman kilpailuasetelmaa tarkoittaa myös sitä, että pistämme helposti pystyyn hyvät bileet.

Kilpailuasetelmat kuuluvat ryhmädynamiikkaan myös koirien maailmassa. On mielenkiintoista,  miten koirien ikä ja sukupuoli siihen vaikuttavat. Kun Rita liittyi perheeseen 5 vuotta sitten, Toto sai liikanimen “Yrmy-eno” johtuen sen epäystävällisestä asenteesta pieneen siskontyttäreensä. Siitä niiden suhde kuitenkin kehittyi ystävyydeksi. Toto päästi Ritan jopa viereensä nukkumaan, vaikka komentelikin sitä välillä.

Ensimmäisen pentueensa jälkeen Rita otti johtajuuden eikä Totolla ole siihen sanomista. Vastineeksi se alkoi komennella Lolaa, joka alkuun alistui kiltisti ja vähän väisteli Totoa. Lolan aikuistuminen ja hormonit ovat muuttamassa tilannetta. Se antaa jo Totolle takaisin samalla mitalla, ja Toto on alkanut hyväksyä sen kaverikseen. Kun Rita valitsee tarkasti nukkumispaikkansa (usein minun sänkyni jalkopäästä), Toto ja Lola käpertyvät vierekkäin yhteen koirien pedeistä. Toto parka, luulenpa, että tuo palliton ja ikääntyvä poika on vielä joskus helisemässä näiden narttujen kanssa.

Wet,wet,wet! Sehän taisi olla jonkun rokkibändin nimi, eikö? Lola on rock.

Tässä kuvassa et näe mutaa, joka on pitkospuiden ja lumen alla. Viisi sekuntia kuvan oton jälkeen Toto mulskahti siihen ja nousi ylös eri näköisenä.